Voimaa vaikeista asioista kulttuurin keinoin

Musiikki, teatteri ja musiikki ovat taiteen osa-alueita, joihin taitelijat ammentavat usein ideoita omista elämänkokemuksistaan. Taitelija on omalla alallaan tunteiden tulkki ja hänen tulkintansa tietystä ihmisiä liikuttavasta asiasta vetoavat yleisöön. Taiteilijan on usein ammennettava tuotantoonsa voimaa omista kokemuksistaan, ja hän joutuu uppoutumaan omiin ajatuksiinsa, pettymyksiin ja murheisiinkin uudelleen.

Taide ammentaa tunteista

Vaikeiden asioiden eläminen uudestaan kysyy henkistä vahvuutta, jota tarvitaan kun työstetään asiaa eteenpäin. Usein taiteilijat käsittelevät tuotannossaan jo menneitä asioita, kokemuksia, jotka on eletty ja käsitelty itsensä kanssa valmiiksi. Tuoreiden ja vielä auki olevien tunteiden käsittely on usein henkisesti liian rankkaa ja usein tunteen työstö esitykseksi antaa taitelijalle mahdollisuuden sulkea asia lopullisesti, jotta hän voi jatkaa matkaansa eheytyneempänä.

Mielikuva taiteilijasta

Taiteilijan ehkä yksi haastavimmista asioista on luoda itselleen tavaramerkki. Se jokin, joka erottaa hänet muista ja minkä avulla hänet muistetaan. Läpilyönti taiteen alalla on vaikeaa, joten oman linjan löytyminen on ehdottoman tärkeää. Monilla menestyvillä taiteilijoilla on jokin asia, josta yleisö tunnistaa hänet.

Kuvataiteilijoilla tämä saattaa olla vaikkapa jonkun tietyn kuvion toistaminen tai väri, tanssijoilla taas omanlainen ja juuri kyseiselle taiteilijalle ominainen liikehdintä. Oli se mikä tahansa, siihen saadaan voima taiteilijasta itsestään ja hänen tunteistaan, jotka on muokattu uudenlaiseen muotoon kuten esimerkiksi tanssiesitykseksi.

Suru, ilo, menetykset, sairaudet, menestys tuodaan taiteilijan esitykseen omalla lailla ilmaistuna. Yleisölle jokaisen taitelijan täytyy pystyä luomaan näkymätön, oma allekirjoitus jokaiseen esitykseen, joka sitoo hänet aiempaan tuotantoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita kopiointia, vaan taiteilijan on pystyttävä muuntautumaan ja tuomaan taiteeseen aina jotain uutta, unohtamatta omaa skaalaansa.

Taide apuna vaikeiden asioiden hoidossa

Taiteeseen ammennetaan vaikeista asioista ja elämän varrella sattuvista tapahtumista mutta sen avulla voidaan myös parantaa. Viime aikoina erityisesti musiikkiterapialla on saatu aikaa erittäin positiivisia tuloksia ja sitä on pyritty käyttämään hyväksi muistisairaiden ja psyykkisesti sairaiden hoidossa. Tulevaisuudessa sen uskotaan tulevan hoitomuodoksi yhä useampien sairauksien hoidossa.

Taide voi olla apukeino myös henkilöille, jotka ovat keskellä vaikeaa elämäntilannetta. Tunteisiin vetoava laulu, joka kertoo omasta tilanteesta saattaa laukaista lukkoja, jonka avulla parantuminen ja eheytyminen voi alkaa. Omia tunteita voi olla helpompi käsitellä taiteen kautta kuin puhumalla. Jos taiteilija tekee taidetta niin sanotusta sydänverellä tuoden omat tunteensa julkisiksi, voi hän samalla auttaa monia samoja ongelmia tai vaikeita hetkiä eläneitä. Laulu ja teatteri voivat auttaa käsittelemään asioita, joita on pyritty pitämään alitajuisesti poissa. Monille juuri tietyt biisit tuovat mieleen jonkun elämänvaiheen ja tämä johtuu juurikin ihmisen tarpeesta tukeutua taiteeseen silloin, kun tuntuu, ettei omia tunteita saa puhumalla auki.

Taitelijan vastuu

Taiteen avulla on käsitelty eroja, kuolemaa, koulukiusaamista, menneisyyden traumoja ja mielenterveysongelmia. Taiteilijoilla on myös vastuu esityksistään, sillä he tuovat vaikeat tilanteet esille haluamalla tavallaan. Yleisössä koetut tunteet saattavat olla hyvin voimakkaita ja laittaa liikkeelle erilaisia prosesseja ihmisten sisällä. Parhaimmillaan taiteilija pystyy vaikuttamaan yleisöönsä niin että taide-elämys toimii parantavana voimana.

Taiteen kokeminen on aina henkilökohtainen asia, jokainen kuulee ja näkee kuten haluaa. Omilla tunteilla ja elämäntapahtumilla voi olla ratkaiseva merkitys kuinka joku taulu tai vaikka tanssiesitys näyttäytyy katselijoille, jokaista ohjaavat omat tunteet. Taitelijalle itselleen jokainen työ on kasvun paikka, joka vie eteenpäin sekä ammatillisesti että ihmisenä. Taide on kaksisuuntainen väylä, jossa vaikutus taiteilijan ja yleisön välillä kulkee molempiin suuntiin.

Feministiset nykyteatteriteokset


Feministisen nykyteatterin juuret ulottuvat Yhdysvaltoihin ja vuoteen 1963, jolloin teattereissa alettiin käsitellä yhteiskunnallisia epäkohtia myös naisten näkökulmasta. Aikakauden henkeen kuului kulttuurifeministinen ajattelu, joka painotti naisen erityisyyttä, joka näkyi esimerkiksi ranskalaisten feministien, kuten Hélène Cixousin ajattelussa.

Feministiseen teatteriin on vaikuttanut myös radikaalifeminismi, jossa naisten heikko yhteiskunnallinen asema johtui miesten seksuaalisesta valta-asemasta. Kolmas feministisen teatterin suunnannäyttäjä on ollut 1990-luvulla syntynyt postfeminismin aalto, jossa feminismi käsitetään aiempaa moniulotteisemmin, mutta silti valtasuhteiden pohjalta rakentuneena.

Modernin feministisen teatterin uranuurtajat

Yllä mainittujen suuntausten pohjalta naiset ovat perustaneet omia teattereitaan aina 1960-luvulta lähtien. Feministisissä teoksissa käsiteltiin naisten sosiaalista ja kulttuurista asemaa sekä kyseenalaistettiin vallitsevia valta-asetelmia.

Yhdysvalloissa kuuluisimpia näistä olivat muun muassa Women’s Experimental Theatre, New Cycle Theatre ja Emmatroupe. Näistä Emmatroupe halusi teoksissaan poistaa raiskauksen erotisoinnin ja keskittyi käsittelemään raiskatun sisäistä kärsimystä ja rohkeutta. New Cycle Theatre taas on pohtinut teoksissaan intimiteettiin, luottamukseen ja hellyyteen liittyviä monisyisiä teemoja.

Eurooppalainen feministinen teatteri

Feministinen teatteri tuli suosituksi vähitellen myös Euroopassa. Englannissa tunnettuja ovat olleet esimerkiksi Women’ Theatre Group, Monstrous Regiment ja Theatre of Black Women.
Esimerkiksi Women’s Theatre Group tuotti teoksia, jotka käsittelivät naiseuden näkökulmasta monia erilaisia kulttuurisia, poliittisia ja sosiaalisia aiheita. Haluttiin tuottaa näytelmiä, joilla sekä oli yhteiskunnallinen arvo että joita myös suuri yleisö haluaisi nähdä.

Monstrous Regiment taas halusi toiminnallaan ottaa kantaa myös teatterin sisällä oleviin valta-asetelmiin. Ryhmän tavoitteena oli luoda teatteri, jossa päätökset ja kaikki työt tehtiin demokraattisesti ja yhdessä ilman sukupuolinormeja.

Theatre of Black Women taas halusi tuoda teoksissaan esiin mustien naisten kokemukset, ja heidän yhteiskunnallisen aseman esimerkiksi koulutuksessa.

Muutamia feministisen teatterin merkkiteoksia:

  • Well of Horniness

1940-luvun tyylillä tehty murhamysteeri, jossa naiset esittivät kaikkia rooleja.

  • Cloud Nine, Huippumimmit, Tytöistä parhaat

Nämä Churchilin kirjoittamat näytelmät liittyivät seksuaalisuuden ja sorron poliittisiin teemoihin.
Cloud Ninessa hyödynnettiin ristiinpukeutumista ja tuplarooleja kyseenalaistamaan sukupuolisuutta, rotua ja seksuaalisuutta. Näytelmässä tuodaan näkyviksi sukupuolikategorioiden keinotekoisia merkityksiä.
Churchill hyödynsi myös kieltä apunaan vieraannuttamalla katsojan olettamuksesta, kuinka menestyvä nainen mielikuvissa rakentuu. Näin hän esimerkiksi otti kantaa siihen, että nainen voi saavuttaa tasa-arvon ainoastaan taloudellisen menestyksen kautta. Myös myöhemmin 2000-luvulla Subrau käytti ristiinpukeutumista hyväksi drag king -esityksissään.

  • Our Country’s Good ja The Love of the Nightingale

Nämä Wertenbakerin näytelmät halusivat nähdä teatterin naisia voimaannuttavana kanavana.
Our Country’s Goodissa rikolliset ja prostituoidut saavat mahdollisuuden uuteen elämään näytelmän teon kautta. Wertenbaker antoikin näytelmissään kaikkien syrjäytyneimmille äänen kertoa julmasta kohtelustaan ja sorrosta. The Love of the Nightingale oli taas naisnäkökulman kautta käsitelty kreikkalainen draama.

Tämän päivän feministinen teatteri

Tämän päivän feministinen teatteri pohjautuu feminismin “neljännen aallon” ajattelulle. Toisaalta, koska nykyistä kulttuuriamme hallitsee postmodernismi, jossa halutaan kyseenalaistaa kaikki suuret ideologiat, myöskin neljäs aalto käsitteenä on haluttu kyseenalaistaa.

Silti esimerkiksi Jennifer Baumgardner on kirjoittanut teoksessaan “F’em: Goo Goo, Gaga and Some Thoughts on Balls”, että vaikka neljännen aallon termiä ei olekaan virallisesti hyväksytty osana feminismiä, sitä voi kuitenkin käyttää, sillä nykyajan feministisiä ongelmia ei ole pysty ratkaisemaan ainoastaan aikaisempiin aaltoihin kuuluvien ajattelumallien pohjalta.

Feminismin käsitteen vaikeaselkoisuus ja jatkuva muutos kertoo myös siitä, kuinka vaikeaa feminististä teatteriakin terminä on määritellä. Vaikka maailma muuttuu ympärillämme, yksi ongelma säilyy silti valitettavan samana, nimittäin sukupuolten välinen epätasa-arvo. Tähän liittyvät kysymykset haastavat myös tämän päivän teatteriryhmät luomaan uusia, kantaaottavia feministisiä teoksia.

Suomalainen feministinen teatteri

Kansainväliset feminismin suuntaukset ovat näkyneet myös suomalaisessa teatterimaailmassa. 1960-luvun modernin vasemmistolaisuuden kautta syntynyt, naisen aseman esiin nostava teatteri on tänä päivänä muotoutunut postmoderniksi, naiseutta monipuolisemmin tulkitseviksi produktioiksi.